Erityisen herkän tarina, osa 1

Erityisen herkkä.jpg

Kirjoitan mielessäni jo pitkään pyörineestä asiasta tänne suomenkieliseen blogiini. Aiheena on erityisen herkkänä ihmisenä eläminen. 

Erityisen herkkä ihminen on todellakin erityisen herkkä. Ennen kuin asiaa ymmärtää ja oppii keinot sen kanssa elämiseen ja lopulta hyödyntämiseen, jotkut asiat elämässä voivat tuntua aivan ylivoimaiselta. Kirjoitan tämän  tarinan useassa osassa, koska asiaa on paljon ja se on kaikki tärkeää. Aiheesta on kirjoitettu runsaasti ja se on todella hyvä. Minä kirjoitan nyt oman kokemukseni ja sen, mitä olen siitä oppinut. 

Kun on erityisen herkkä ihminen aistii superherkästi toisten ihmisten tunteet. Siinä on paljon hyviä puolia, kuten kyky asettua helposti toisen asemaan ja ymmärtään hänen tunteitaan. Silloin kun ihminen ei vielä ymmärrä omaa herkkyyttään tai tiedä kuinka se toimii, voi olla vaikeaa olla ihmisjoukoissa. 

Minä pidin itseäni pitkään erakkoluonteisena yksin viihtyvänä ihmisenä. Jota toki olen edelleenkin. Rakastan yksinoloa! Tarvitsen sitä voidakseni hyvin. Viime vuosina olen kuitenkin löytänyt itsestäni uusia puolia. Yksi niistä on juurikin se, että rakastan olla ihmisten parissa. Äkkiseltään ajatellen aikamoinen täyskäännös erakolle. Ensin huomasin, että kestän ihmisten läsnäoloa suuremmissakin määrin. Pian tämän havaittuani tajusin rakastavani olla ihmisten parissa.

Miten sitten päädyin ahdistuneesta erakosta rakastamaan ihmisten läsnäoloa? Olen oppinut rajaamaan omat energiani niin, että erotan ihmisjoukoissakin omat tunteeni ja oloni muiden ihmisten tunteista ja olosta. Toisten tunteet eivät tartu minuun, eivätkä pääse ns. ihon alle. Voin edelleen olla kaikessa rauhassa erityisen herkkä, mutta se on vahvuus, eikä rasite.

Ihmiset, jotka eivät ole erityisen herkkiä, eivät välttämättä tiedä lainkaan mistä puhun. Kuten esim. mieheni. Hän on aina ollut kuin kala vedessä isommissakin ihmisjoukoissa. Täydellinen vastakohtani. Olen tätä asiaa hänelle niin paljon selittänyt, että hän on oppinut ymmärtämään minun hankaluuteni ihmisjoukkojen kanssa. Hän ei tiedä omakohtaisesti miltä se tuntuu, mutta ymmärtää minua.

Olin aina luullut, että kaikki kokevat saman kuin minä ja silti pystyvät siihen, mikä itselleni oli mahdotonta. Se oli kuluttavaa ja ahdistavaa. Ihmisten energiat tulvivat lävitseni, huono päivä töissä, huono parisuhde, masennus, piiloteltu alkoholiongelma.. Olin viidessä minuutissa aivan loppu ja halusin vain paeta paikalta pois. 

Minulta meni aina monta päivää korjata palasia kohdalleen ja etsiä omat tunteeni takaisin. On aivan kamalaa tuntea toisten tunteet omanaan, kun niitä ei hallitse lainkaan. Ne tunteet ovat ihan kuin omiasi, vaikka tarttuivatkin matkaan ruuhkabussista tai syntymäpäiväkutsuilta.

Jos lähtiessäsi olit iloinen ja hyvillä fiiliksillä, takaisin tullessa saatoit kärsiä ahdistuksesta ja tuntea miltä tuntuu tulla petetyksi ja jätetyksi, tai kokea ankaraa syyllisyyttä. Ja kaikki nämä olivat TOISTEN ihmisten tunteita. Silti minä tunsin ne aivan kun ne olisivat minun tunteitani. Järjettömän raskasta!

Olen niin onnellinen, että olen osannut tehdä matkaa tähän pisteeseen, jossa nyt olen. 

 

Seuraavassa osassa kerron lisää asioista ja tilanteista, jotka koin vaikeiksi ja haastaviksi. On asioita, joista erityisen herkkä ihminen jää pois erinäisillä tekosyillä. Samaten hän sulkee itseltään monia mahdollisuuksia pois, koska ei yksinkertaisesti kykene menemään tilanteisiin.

Kolmannessa osiossa jaan oman polkuni kohti tämän hetken tasapainoisempaa, elämästä entistä enemmän nauttivaa erityisen herkkää tyyppiä. 

Viimeisessä osassa pohdin erityisen herkän ihmisen elämän haasteita ja hyötyjä. Millaiset asiat tulevat aina olemaan mahdollisia haasteita, mitkä puolestaan suunnattomia etuja erityisen herkän ihmisen elämässä. 

Merja Laukkanen